50€ polkupyörällä Milanosta Nizzaan

50€ maksava kirpputorilta ostettu polkupyörä, 4,5 kg painava reppu, 350 km polkupyörämatka Italiasta Ranskaan. 

Moni haaveilee Amerikan läpi ajamisesta avoautolla tai pitkästä road tripistä Euroopassa – ei siinä, niin minäkin – mutta tällainen hidas matkanteko pyöräillen on myös loistava tapa harrastaa matkailua. Pyörämatkalla arjen stressi saa kyytiä, kerkeät ajatella asioita, saat jokapäiväisen endorfiiniannoksen ja jäätävän pumpin pohkeisiisi.

Polkupyöräreissun suunnittelu ja reitinvalinta

Itse en tykkää liiallisesta suunnittelusta ja hifistelystä, mutta halusin silti tehdä polkupyöräreissun keväisessä Etelä-Euroopassa. Aiempaa kokemusta pyörämatkailusta minulla ei ollut ollenkaan.

Ideana oli siis tehdä rennohko, muutaman sadan kilometrin, pyöräreissu pienellä budjetilla ilman sen kummempia varusteita. Pohdin ensin sopivia reittejä Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa – halusin lähinnä löytää sopivan, välimeren rantaa pitkin menevän reitin. Lopulta lentojen saatavuuden ja sopivan lyhyen pyöräreitin johdosta päädyin Milanosta Nizzaan menevään reittiin. Samalla osuisin Monacoon samaan aikaan Formula 1 -kisojen kanssa.

Lopullisesta suunnitelmasta ensimmäiselle kosketukselleni polkupyörämatkailuun tuli seuraavanlainen:

• Menolento Milanoon, paluulento Nizzasta
• Polkupyörän hankinta kirpputorilta Milanosta
• Viikko aikaa pyöräilyyn ja turreiluun
• Pyöräily Milano-Genova-Nizza, n. 350 km
• Matkavarusteet yksi pieni reppu (sisältäen teltta & makuupussi)

Varusteet pyörämatkalle

Tavoitteenani oli siis mahduttaa kaikki normaaliin selkäreppuun, joka onnistui lopulta yllättävän hyvin. Repulle tuli painoa vain noin 4,5 kiloa sisältäen teltan ja makuupussin. Teltta maksoi muistaakseni parikymmentä euroa ja painoa taisi olla 1,5 kg. Mikäli olisin päättänyt yöpyä pelkästään hotelleissa ja hostelleissa, ei repulle olisi jäänyt painoa juuri minkään vertaa.

Reppuni sisältö oli lopulta seuraavanlainen:

• 1,5kg teltta
• 0,5kg pienikokoinen makuupussi
• shortsit
• pyöräilyalushousut
• 2 x normaali T-paita
• 3 x alushousut
• 3 x sukat
• pyörän pumppu, lukko ja renkaanpaikkaussarja
• jeesusteippiä
• lusikka-haarukka
• minimaaliset hygieniavälineet (palasaippua, katkaistu hammasharja, minidödö, minihammastahna jne.)
• puhelimen laturi

Yöpyminen?

Järkevämpi ihminen olisi kenties jättänyt yöpymiset pelkästään hotelleihin, mutta itse halusin reissuun mahdollisimman paljon joustavuutta ja riippumattomuutta majoitusliikkeiden saatavuudesta. Ja tietenkin reissuun piti saada hieman epämukavuusefektiä.

Lopulta kuitenkin yövyin teltassa vain 2 yötä. Yöpymiseni menivät jota kuinkin näin:

• 1. yö teltassa tien varressa Milanon ja Genovan välimaastossa
• 2. yö Genovassa hostellissa
• 3. yö teltassa leirintäalueella
• 4. yö hotellissa

Loput yöt olin Nizzassa hostellissa. En tosin saanut aivan tarpeekseni pyöräilystä, vaan kävin myös Nizzaan saapumisen jälkeen uudestaan Monacossa haistelemassa F1-tunnelmia. Nizza muuten toimii useimmille F1-turisteille tukikohtana halvempien ja paremmin saatavilla olevien hotellihuoneiden ansiosta. Matkaa Nizzan ja Monacon välillä on parikymmentä kilometriä.

Toukokuun lopulla välimeren seutu on yöllä vielä hieman kolea – yölämpötilat pyörivät jossain 10-15C tuntumassa. Makuupussi oli hieman vajaalämpöinen omaan makuuni, mutta pääasia oli, että se mahtui pieneen tilaan. Pidemmille reissuille lähdettäessä telttailemaan, kannattaa muistaa, että Etelä-Euroopassakin voi olla hieman koleaa vielä tuohon aikaan vuodesta.

Navigointi ja liikenne?

Navigointi on luonnollisesti helppoa älypuhelimen kanssa. Lataa vain offline-kartat puhelimeesi, jotta voit katsella reittiä tarvittaessa myös ilman nettiyhteyttä. Reitti kannattaa toki suunnitella jo kotona – ainakin suurinpiirtein. Moottoriteitä tietenkin vältellen, koska siellä ei saa, eikä oikein kannata polkupyörällä ajaa.

Liikenne Italiassa ja Ranskassa on kenties hieman vauhdikkaampaa, kuin Suomessa, mutta pyöräilijöille annetaan hyvin tilaa. Mitään autoilijoiden tyhmänrohkeita tai hengenvaarallisia temppuja en joutunut kokemaan. Kerran ainoastaan sain lasinpesunesteet kasvoilleni, kun juuri hitaasti ohittanut auto päätti pestä tuulilasinsa juuri minut ohitettuaan.

Polkupyörän valinta matkalle?

Pyörämatkan, ja varsinkin pidemmän sellaisen, voi tehdä hifistellen ”oikealla” matkakäyttöön soveltuvalla polkupyörällä, sivulaukkuineen kaikkineen, mutta myös varsin vaatimattomallakin pyörällä. Osmo Soininvaaran kirja ”Fillarilla Nizzaan” oli itselleni inspiraationlähde tälle reissulle. Osmo vetäisi aikoinaan reppu selässä Suomesta Nizzaan – ilman sen kummempaa varustepelleilyä.

Ostin polkupyöräni eräältä milanolaiselta torilta nimeltään Fiera di Sinigaglia. Alueella on paljon varastettujen polkupyörien kaupustelijoita ja sain tingittyä uudehkon polkupyörän omistukseeni 50€ hintaan. Pyörä oli perus kiinalaisvalmisteinen (?) halpahallipyörä, jossa kaikki toimi aivan riittävän hyvin. Vaihteet ja jarrut toimivat, joka oli varsin kiva juttu ajatellen reitin mäkisempiä osuuksia.

Minulla oli Suomessa polkupyörä, mutta sen verran huonokuntoinen, ettei sitä olisi kannattanut alkaa lennättämään pelipaikoille. Strategiani oli siis ostaa halpa käytetty, josta pääsisi myös helposti eroon, kun matka on suoritettu.

Milano – Genova – Nizza -pyöräreitti

Alkupätkä Milanosta kohti välimerta oli melko tasaista peltomaisemaa, mutta Genovaa kohti maasto alkoi olla mäkisempää ja spektakuläärisempää. Genovasta Nizzaan menevä reitti on pelkkää nautiskelua – tie menee merenrantaa pitkin ja oikealla puolella on vuorimaisemaa.

Reitin varrella oli runsaasti kyliä ja kaupunkeja, johon pysähtyä ruokaostoksille, syömään, sumpille tai jäätelölle.

Pyöräily tapahtuu pääasiassa maantietä pitkin, mutta Imperian ja Sanremon välillä on 20 km pitkä, merenrantaa pitkin menevä pyörätie. Kyseisellä reitillä on aiemmin ollut junarata, kuten alla olevan kuvan tunnelista voi päätellä.

Seutu ei ole sentään mitään alppien vuoristoa, mutta mäkien kiipeäminen käy ihan hyvästä treenistä.

Satuin Monacoon siis juuri ennen Formula 1 -viikonloppua. Rata oli valmiudessa, mutta avoinna edelleen normaalille liikenteelle – kävin toki ajamassa yhden ratakierroksen pyörällä.

Tuolta näyttää Monacon F1-radan pääsuora kisaviikonloppua edeltävänä keskiviikkona. Suoran jälkeisessä ylämäessä (on muuten paljon jyrkempi kuin mitä tv-kuva antaa ymmärtää) oli Nico Rosberg kävelyllä insinööriensä kanssa rataan tutustuen. Olen siis ohittanut Nico Rosbergin Monacon F1-radalla.

Formulafaneille tai muuten semisti aiheesta kiinnostuneille vinkiksi, että mikäli rata-alueeseen ja Monacoon haluaa tutustua kisaviikonlopun aikana, kannattaa se tehdä keskiviikkona, torstaina tai perjantaina, jolloin siellä mahtuu jopa liikkumaan. Silloinkin paras tapa liikkua on juurikin polkupyörä tai jokin motorisoitu 2-pyöräinen. Autolla päädyt vain istuskelemaan ruuhkassa.

Loppukaneetti

Koko reissu meni lopulta hyvin ja vihaa polkupyöräilyä kohtaan ei syntynyt – päinvastoin. Nizzaan saavuttuani fiilis oli, että tässäkö tämä jo oli? Matkaa olisi siis tehnyt mieli jatkaa vielä pidemmällekin. Joka tapauksessa, pyörämatkailu oli omalta osaltani korkattu ja kokemus oli loistava. Suosittelen!