Saksa on ensisijaisesti jalkapallomaa, mutta jääkiekkoturistille löytyy myös tarjontaa. Berliinissä paikallinen pääsarjajoukkue on Eisbären Berlin, eli suomalaisittain Berliinin jääkarhut.
Kymmenisen vuotta sitten kuulin eräältä ex-Kärppämaalivahdilta lausahduksen, joka jäi lähtemättömästi pyörimään päähäni:
”Saksassa lähtee tuhatpäisestä 2-divarin jääkiekkoyleisöstä enemmän ääntä kuin täydestä Oulun Raksilan hallista”
Olin myös kuullut muita tätä väitettä tukevia kommentteja saksalaisesta fanikulttuurista, joten nyt oli aika käydä kokemassa se myös itse. Kävin eilen siis ensimmäistä kertaa katsomaan saksalaista DEL-liigan jääkiekkoa, otteluna Eisbären Berlin vs. Düsseldorfer EG.
Tässä reportaasini – lähinnä turistioppaan ja fiiliksenvälityksen muodossa.
Eisbären Berlin – liput peleihin
Perus runkosarjaottelujen liput maksavat halvimmillaan vajaa 20 euroa (seisomapaikka fanikatsomossa) ja vähän reilulla 20 eurolla pääsee istumaan ylätasanteille. VIP-lippu sisältäen ruokailun, parkkipaikan autolle ja istumapaikan vaihtoaition lähituntumasta maksaa tämän hetkisten tietojen mukaan 179 euroa.
Virallinen lipunmyyjä löytyy täältä (vain saksan kielellä). Tiketin voi ostaa itse-tulostettavana versiona. Tätä kirjoittaessa sääntöihin kuuluu, että lippu pitää tulostaa nimenomaan A4-kokoisena (ei voi siis näyttää puhelimesta).
Lippuja myydään myös areenan ulkopuolella ennen peliä. Perus runkosarjapeleihin pitäisi onnistua lipunsaanti, mikäli vain ilmestyt paikalle ennen pelin alkua.
Mercedes Benz Arena
Berliinissä jääkiekkoa pelataan tätä nykyä Mercedes Benz Arena -nimeä kantavalla areenalla (HUOM. entinen nimi oli O2 World). Areena sijaitsee suoraan Berliinin vielä pystyssä olevaa muurinpätkää vastapäätä (East Side Gallery) ja sen kapasiteetti jääkiekko-otteluissa on 14 200.
Ovet aukesivat tunti ja vartti ennen pelin alkua, kyseessä siis perjantai-ilta ja pelin alku klo 19.30. Areena oli erittäin hieno ja palvelut toimivat myös loistavasti; pikaruokaa, kaljaa ja vessoja oli varsin hyvin saatavilla. Tosifanille myös paitakauppaa ynnämuuta fanitavaraa.
Se tärkein penkkiurheilijan polttoaine, eli olut, maksaa 4 euroa per puoli litraa – tarjoiltuna turvallisesti muovituopeissa. Bissen kanssa saat mennä myös katsomoon.
Saksalaisethan pitävät olutta normaalina elintarvikkeena, eikä alkoholiin liity juuri sen kummempia sääntelyitä.
Ruoka oli perussaksalaista pikaruokaa; currywurst-makkaraa, ranskalaisia, kebabia jne. Hienompaa ruokaa on tarjolla, mikäli ostat ”Dine & View” -pääsylipun ravintolakatsomoon, jossa voit ruokapöydästä käsin seurata peliä.
Saksa vs. Suomi – jääkiekkokulttuurin erot
Oma kokemukseni jääkiekkopeleistä rajoittuu muutamiin Kärppien 1-divari- ja SM-liiga-peleihin sekä pariin Jokerien kotimatsiin. Eli havainnot tulevat melko amatööripohjalta. Joka tapauksessa – tässä muutamia havaintojani saksalaisen ja suomalaisen jääkiekkokulttuurin eroista.
Pelin tasohan ei Saksassa ole yhtä hyvää kuin esimerkiksi Suomessa. Saksahan on ihan puhtaasti jalkapallomaa ja jääkiekko on heille kenties sama asia kuin kriketti suomalaisille. Eli.. mikä v-tun kriketti?
Mutta. Saksassa kun on populaa yli 80 miljoonaa ja Berliinissäkin yli 3 miljoonaa, niin sieltä aina löytyy tosifaneja pienempiinkin lajeihin. Saksalainen jääkiekko-ottelu ei siis pelitasoltaan välttämättä ihan tyydytä sitä wannabe-kykyjenetsijää, mutta ottelu kannattaa käydä ihan fanikulttuurin vuoksi kokemassa.
Saksalaiset ovat tunnetusti aika järjestelmällistä väkeä – se näkyi myös jääkiekkokatsomossa. Laulut ja kaulahuivien heiluttelut lähtivät käyntiin lähes yhtä täsmällisesti kuin Pohjois-Korean armeijan marssi.
Yleisö on Berliinissä melko old schoolia. Monissa lauluissa hoilataan Dynamosta. Joukkue nimittäin vaihtoi nimensä vuonna 1992 EHC Dynamo Berlinistä Eisbären Berliniin, josta tämä jäänne.
Yksi ero Suomeen, joka pisti silmään, tai itse asiassa korvaan, oli välimusiikkien puute. Suomessa musavastaava laittaa biisit ja mainokset soimaan heti, kun tulee tauko. Berliinissä tauoilla musiikkia ei juuri kuulunut, vaan metelistä vastasi fanikatsomo.
Itse ottelu, Eisbären Berlin vs. Düsseldorfer EG oli melko tahmeaa peliä, mutta 3. erässä syntyi jo vähän jännitystä. 1-1 -tilanteessa siis mentiin 3. erään ja sitten kotijoukkue iski 2-1 johtoon, joka piti loppuun asti. Eisbärenien maalissa oli ja on Suomen maailmanmestariksi 2011 torjunut Petri Vehanen. Vehasen paitoja näkyi paljon katsomossa, joten suosiota ja luottamusta tuntuu Petrillä riittävän.
Tässä Eisbärenien ottelussa oli heidän nettisivujensa mukaan kiitettävät 12 628 katsojaa. Toista tuhatta olisi siis vielä mahtunut.
Tunnelma 3. erän loppua kohden oli jonkinlaista konsertin tai yökerhon meiningin sekoitusta, kun istumapaikkalaisetkin nousivat seisomaan ja elämöimään. Perjantai-ilta, kaljaa ja laulua – sopii saksalaisten luonteeseen tällainen meininki.
Ottelun jälkeen tapahtui myös jotain, mitä en ole Suomessa nähnyt. Pelaajat lähtivät pukukoppiin, mutta palasivat muutaman minuutin päästä t-paitasillaan vielä luistelemaan kunniakierrosta ja kiittämään faneja – siitäkin huolimatta, että kyseessä oli aivan normaali runkosarjaottelu. Hieno ele.
Kokonaisuudessaan Eisbärenien kotipeli oli varsin hyvin järjestetty tapahtuma ja hallissa hyvä tunnelma. Roinasen toimitus suosittelee – ensinnäkin Berliiniä matkakohteena ja toisekseen – saksalaisessa jääkiekko-ottelussa käymistä!
Seuraavalla kerralla reportaasia kenties jalkapallopuolelta. Pysy mukana!
